Yhteisöohjautuvuus istuu hyvin myös varhaiskasvatukseen
Suvi Lindberg ja Kati Toikka
Järvenpään varhaiskasvatus on lähtenyt ennakkoluulottomasti kokeilemaan ja kehittämään yhteisöohjautuvuutta puolitoistavuotisessa hankkeessa, johon on hankittu ulkopuolista asiantuntijatukea ja saatu rahoitusta Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Hanke toteutuu ajalla 1.8.2022-31.12.2023 ja siihen osallistuvat kaikki kunnalliset päiväkodit ja perhepäivähoito. Hankkeen tavoitteena on pitkäkestoinen toimintakulttuurin muutos perinteisestä organisaatiosta kohti yhteisöohjautuvaa toimintamallia.
Varhaiskasvatuksen yksiköillä on ollut hierarkkiseen johtamisjärjestelmään nojautuvat, yhdenmukaiset tiedonkulun ja päätöksenteon rakenteet, joita on toteutettu kaikissa kasvattajayhteisöissä samansisältöisesti.
Yhteneväiset toimintatavat luovat turvaa ja ennustettavuutta, mutta samalla ne koetaan kankeiksi ja hitaiksi. Maailma on muuttunut niistä ajoista, jolloin nuo rakenteet luotiin. Idea kehittämistyöhön lähtikin henkilöstön tarpeesta päästä vaikuttamaan entistä vahvemmin arjen työhön. Siis siihen, miten toimintaa organisoidaan ja johdetaan yhdessä.
Jokainen kasvattajayhteisö ja lapsiryhmä on ainutlaatuinen kokonaisuus, joilla on omanlaisensa kulttuuri, todellisuus ja tarpeet. Paikalliset, ”meille sopivat” toimintatavat ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat merkityksellisiä. Ne lisäävät työn mielekkyyttä ja hallinnan tunnetta.
Järvenpäässä ajatellaan, että yhteisöohjautuvat käytännöt ja jaettu johtajuus rakentavat pohjaa ihmisen kokoiselle ja näköiselle työelämälle. Kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi tulemisen tarve on syvä inhimillinen perustarve, joka yhdistää meitä kaikkia roolista ja asemasta riippumatta.
Ajattelemme, että yhteisöohjautuvuus vastaa tähän tarpeeseen.
Maailman muutos edellyttää myös varhaiskasvatuksen muutosta
Pitkään kestänyt pandemia, sota ja energiakriisi ovat muuttaneet työelämää. Myös varhaiskasvatuksen kentällä on havahduttu pohtimaan, ettei hidas ja joustamaton yhtenäiskulttuuri enää palvele asiakkaiden moninaisia tarpeita. Jos joka ongelmaan täytyy odottaa yhteistä linjausta tai ratkaisua ylempää, ongelma voi muuttaa muotoaan sillä välin, kun asia on vasta valmistelussa.
On myös kysyttävä, onko meillä enää varaa hitauteen ja kankeuteen. Varhaiskasvatuksen toimintakenttää kuvastaa jo nyt osaajapula sekä kokemus työn riittämättömästä resursoinnista. Alalle hakeutuu vähemmän ihmisiä kuin mitä tarvittaisiin. Jos rahalla ei voida kilpailla osaajista, olisivatko vaikuttamismahdollisuudet ja hyvä toimintakulttuuri positiivinen veto- ja pitovoimatekijä?
Kehittämishankkeet ovat yksi ratkaisu vetovoiman lisäämiseen, sillä ne tuovat työyhteisöihin positiivista virettä ja uudistumismahdollisuuksia. On kuitenkin huomioitava, että varhaiskasvatuksen henkilöstöä on vaikea irrottaa pitkäkestoisiin ja aikaa vieviin koulutusprosesseihin. Sen sijaan kokeilukulttuuriin ja yhdessä oppimiseen perustuva “työpisteellä” kehittäminen on kokemustemme mukaan toimivaa.
Varhaiskasvatuksen yksiköissä on kokeiltu monimuoto-oppimiseen perustuvaa kehittämistä, kuten verkko-oppimista ja työpajoja sekä toteutettu yhteisöohjautuvuuteen perustuvia kokeiluja. Kokeiluista on opittu, miten toimintaa voidaan johtaa ja kehittää vertaispohjaisesti. Esimerkkinä vertaispohjaisuudesta on mm. syksyn ryhmiä ja tiimejä on muodostettu, rakennushankkeisiin osallistettu ja vuosilomia suunniteltu neuvonpitomenetelmää hyödyntäen. Lasten musiikki- ja liikuntakasvatuksen edistämiseksi ja päällekkäisen suunnittelun karsimiseksi on hyödynnetty parvimallia. Ketterien kokeilujen tieltä on täytynyt kuitenkin ensin tunnistaa ja raivata esteitä, jotka ovat itse asiassa useimmiten mielessä, eivät todellisuudessa.
Mielen maisema mahdollistaa ja rajoittaa kehittämistä
Millaista maaperää varhaiskasvatus on yhteisöohjautuvuudelle? Entä millaisten uskomusten ääreltä olemme itsemme löytäneet? Mikä mahdollistaa ja mikä rajoittaa kehittämistä? Näihin kysymyksiin olemme törmänneet hankkeen työpajoissa, ohjausryhmässä ja kahdenkeskisissä sparrauskeskusteluissamme.
Ensinnäkin on sanottava, että varhaiskasvatus on erittäin otollista maaperää yhteisöohjautuvuudelle, sillä siinä on kyse koko henkilöstön tasavertaisista vaikutusmahdollisuuksista sekä henkilöstön sisäisen motivaation ja monimuotoisen osaamisen hyödyntämisestä työn kehittämisessä.
Kehittämistyössä on avuksi myös se, että varhaiskasvatuksen henkilöstö on jo lähtökohtaisesti varsin yhteistyökykyistä ja toisiaan kuuntelevaa. Toisten näkökulmat halutaan kuulla ja ymmärtää. Sujuva arki perustuu harmoniseen yhteiseloon. Näillä vahvuuksilla on helppo rakentaa lasten hyvää.
Toisaalta harmoniahakuisuus voi myös olla kehittämistä rajoittava tekijä. Kehittämistyöhön kuuluu nimittäin tietynlainen rosoisuus ja epävarmuus – on oltava rohkeutta kysyä ja kyseenalaistaa vakiintuneita käytäntöjä ja ajatusmalleja ja sinnikkyyttä tarjota vaihtoehtoja.
Kehittämistä mahdollistavat uskomukset
- Elinikäisen oppimisen arvo mahdollistaa yhdessä harjoittelun, osaamisen ja oppimisen. Luottamuksellinen ilmapiiri ja vahva yhteys mahdollistaa neuvonpidon ja tuen pyynnön.
- Sopivat rutiinit tuovat turvaa ja pysyvyyttä ja tilaa luovuudelle.
- Totuus tulee lasten suusta, lapset antavat välitöntä ja suoraa palautetta, joten arviointia sekä ketteriä kokeiluja on mahdollista tehdä yhdessä päivittäin.
- Viisaus ei asu yhdessä päässä ja kokonaisuuksien hahmottaminen on taito, jossa jokainen voi kehittyä.
Kehittämistä rajoittavat uskomukset
- Suljetun tiimin periaate estää yhteistyön mahdollisuuksia tiimien välillä. Miten koko yhteisön yhteys on rakennettu? Suljetun tiimin/tilan todellisuus vähentää lasten monipuolisia mahdollisuuksia koko talon oppimisympäristöön: tiloihin, välineisiin ja osaamiseen. Jos voimavarat ovat vähissä, saatetaan oman mukavuudenhalun nojalla toimia niin, että työn yhdessä koordinointi rajaa lasten mahdollisuuksia ja työn organisointia.
- Ryhmän hallinta ja pysyvyyden ihanne voi luoda turhia sääntöjä tai käytänteitä, joita ei huomata arvioida tai rakentavasti kyseenalaistaa. Vaihtoehtoiset toimintatavat voivat jäädä piiloon.
Yhteisöille, jotka harkitsevat yhteisöohjautuvuuteen lähtemistä
Maailma muuttuu, halusimme tai emme. Emme voi pysäyttää muutosta, mutta voimme vahvistaa sopeutumis- ja selviytymiskeinojamme. Kannustamme muitakin varhaiskasvatuksen yhteisöjä lähtemään muutosmatkalle, ei “sit kun…” vaan “nyt, sillä…”.
Yhdessä oppiminen on palkitsevaa, mutta vaatii yhteyden rakentamista ja hyviä kohtaamisia arjessa. Pienetkin pysähtymiset, arjen oivallukset ja huomiot voivat tuottaa uutta virtaa ja iloa työhön. Ajattelutapojen muutos ei kuitenkaan synny ilman oivalluksia, eivätkä oivalluksia synny ilman ajattelua ja havahtumista siihen, että jokin voisi olla toisin.
Yhteisöiltä vaaditaan vahvaa psykologista turvallisuutta. Täytyy uskaltaa katsoa tuttua porukkaa ja vakiintunutta tekemistä uusin silmin. Miksi teemme tai toimimme näin? Mitä tästä tulisi ajatella? Mitä periytynyttä tunnistamme? Miten voisimme toimia toisin? Muutoksen tekeminen ei ole aina kivutonta, eikä kehittäjän viitan pukeminen onnistu samalla tavalla kuin kurahousujen laitto eteisessä.
Oman haasteensa tuo myös se, ettei yhteisöohjautuvuudessa ole lakipistettä, jota kohti kurotella. Ei siis ole tietoa lopputuloksesta – on vain suunta, jota kohti työyhteisö kulkee yhdessä, toisistaan oppien ja toisiinsa nojautuen. On hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää, että arjen keskellä pysymme rutiineissa mieluummin kuin kurottelemme kohti tuntematonta, vaikka siitä seuraisikin pidemmän ajan kuluessa jotain paljon kestävämpää ja palkitsevampaa.
Monien kysymysten äärellä olemme vielä vastausta vailla. Emme esimerkiksi vielä tiedä, mikä on optimaalinen tapa organisoida aikuisten välinen yhteistyö tai lapsiryhmien toiminta. Pohdimme, miten opimme katsomaan laajempaa kokonaisuutta, kun teemme päätöksiä paikallisesti ja vertaispohjaisesti.
Uskomme kuitenkin siihen, että kun löydämme ensin oikeat kysymykset, löydämme yhdessä aikanaan myös niihin sopivat vastaukset.
Blogin kirjoittajat:
Suvi Lindberg, yhteisöohjautuvuushankkeen projektipäällikkö
Kati Toikka, HR-kehittämispäällikkö, hankkeen ohjausryhmän jäsen
Itseohjautuvuus on yksi kiinnostavimmista ja puhuttelevimmista työelämän ilmiöistä. Sen yhteydessä puhutaan niin työkulttuurin ja johtajuuden murroksesta kuin yksilöiden tavasta suhtautua työhön. Monimuotoisesta itseohjautuvuudesta pääset lukemaan tarkemmin sivuilta Monimuotoinen itseohjautuvuus. Lisäksi aiheesta on julkaistu e-kirja Ihmisen kokoinen itseohjautuvuus – Pieni kirja muuttuvasta johtajuudesta ja uusista organisoitumisen tavoista