Syrjinnänvastainen teemaviikko loi tilaa keskustelulle ja monenlaisille tunteille

Toimin kouluvalmentajana 5.–9. -luokkalaisille Kartanon koululla. Tässä kohtaa useampi lukija todennäköisesti pohtii, että mikä ihme on kouluvalmentaja. No, lyhyesti kerrottuna kouluvalmentaja on opetusvelvollisuuteen sitomaton, turvallinen ja helposti lähestyttävä aikuinen koulun arjessa. Meillä Järvenpäässä kouluvalmentajia toimii tällä hetkellä kaksi kappaletta. Toistaiseksi toimimme valtakunnallisen Sitouttavan kouluyhteisötyön hankkeen alla, mutta ensi lukuvuodesta alkaen kouluvalmentaja on vakituinen toimi Järvenpäässä. Kouluvalmentajan työtä tehdään yksilö-, ryhmä- ja yhteisötasolla. Osana yhteisöllistä työskentelyä voi olla muun muassa erilaisten tapahtumien ja toimintojen järjestäminen koululla.

Koulullamme vietettiin viikolla 12 syrjinnänvastaista teemaviikkoa, kansainvälisesti joka vuosi vietettävää viikkoa mukaillen. Vastasin itse teemaviikon suunnittelusta, organisoinnista ja toteutuksesta yhdessä sidosryhmien kanssa. Itse teemaviikko sai alkunsa oppilaiden hyvinvointikyselyistä, joiden tulokset kiinnittivät oman huomioni. Moni 7.–9. -luokkalainen kertoi havainneensa oman luokan keskuudessa esiintyvän yksinäisyyttä, porukan ulkopuolelle jättämistä ja epäasiallista käytöstä. Syitä porukan ulkopuolelle jäämiseen kuvailtiin paljon oppilaan ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Eniten vastauksissa toistui syrjityksi tulemisen syyksi se, että “se on erilainen”.

Teemaviikon suunnittelussa olivat mukanani yläkoulun oppilaskunta sekä 8. ja 9. luokan tukioppilaat. He saivat ehdottaa viikolle erilaista toimintaa, ja olla mukana sen toteuttamisessa. Kaiken kaikkiaan teemaviikko piti sisällään muun muassa oppilaskunnan pitämiä aamunavauksia teemaan liittyen, välituntitoimintaa, kehulappujen jakamista toisille, tukioppilaiden pitämiä ryhmäytystunteja 5.–6. -luokkalaisille, oppilaskunnan kahvilan sekä syrjinnänvastaisia teematunteja kaikille yläkoulun oppilaille.

Viikko oli itsessään vauhdikas, antoisa ja näkyvä. Ylipäätään se jätti jälkeensä mielestäni paljon. Aihe koettiin tärkeäksi ja eri toiminnot levittivät paljon hyvää mieltä kouluyhteisön keskuudessa, mutta tämän lisäksi viikko herätti ehdottomasti myös kysymyksiä, hämmennystä ja negatiivisia tuntemuksia. Pidin itse jokaiselle 7. ja 8. luokalle teematunnin yhdenvertaisuudesta ja syrjinnänvastaisuudesta. 9. – luokkalaiset pitivät tunnin oman opettajansa johdolla. Sen aikana katsoimme useamman videon syrjintään, vähemmistöjen edustajien omiin kokemuksiin ja yhdenvertaisuuteen liittyen. Tämän lisäksi tuntiin kuului ennakkoluuloihin liittyvä Kahoot-peli. Yläkoululaisten reaktiot aiheeseen ja tuntimateriaaliin liittyen vaihtelivat huomattavasti. Osan ryhmistä aihe veti täysin hiljaiseksi, osassa se herätti jopa huvitusta. Normaalisti keskiarvoa levottomammat ryhmät saattoivat kuunnella ja katsoa videoita täydessä hiljaisuudessa, kun taas oletusarvoltaan rauhalliset ryhmät yltyivät kommentoimaan ja vitsailemaan kesken videoiden.

Viikko pitikin sisällään monta mielenkiintoista keskustelua muun muassa siitä, miksi Pride-lippu on ripustettu esiin teemaviikon ajaksi tai miksi vähemmistöjen oikeuksista ja syrjinnästä täytyy ylipäätään puhua. Viikon aikana oppilaat saivat myös ehdottaa keinoja syrjinnän ehkäisyyn ja yhdenvertaisuuden edistämiseen omassa koulussa. Ehdotuksissa nousi esiin oppilaiden toive erilaisille tapahtumille ja yhteishenkeä edistäville toimenpiteille sekä syrjinnänvastaisille oppitunneille myös jatkossa. Useampi oppilas otti kommentissaan kantaa myös opettajien rooliin kiusaamisen vastaisuudessa ja erityisesti yksinäisten oppilaiden kohtaamisessa.

Kaiken kaikkiaan syrjinnänvastainen teemaviikko koettiin kouluyhteisössämme tärkeäksi ja onnistuneeksi. Omasta mielestäni myös viikon aikana koetut negatiiviset tuntemukset ja kokemukset kertovat aiheen tärkeydestä. Mitä enemmän aiheesta puhutaan ja ihmisten “erilaisuudesta” tehdään normaalia sekä otetaan se yhdeksi yhteisön vahvuuksista, sitä pienempi riski kenelläkään on jäädä porukan ulkopuolelle.

Kuten yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä toteaa yhdellä teematunnilla näytetyssä videossa: “Suomi ei luultavasti koskaan tule olemaan täysin yhdenvertainen”. Mutta jokaisella meistä, niin aikuisilla kuin oppilaillakin, on tärkeä rooli matkalla kohti yhdenvertaisen kouluympäristön rakentamista.

Kirjoittaja:

Elisa Vilhunen

kouluvalmentaja, Järvenpää