Otteita eräästä maahanmuuttokeskustelusta
Järvenpäässä käytiin Erätauko-menetelmällä keskustelua kotoutumisesta osana sisäministeriön organisoimaa keskustelukampanjaa 3.11. Tavoitteena sisäministeriöllä on valtakunnallisen näkymän avulla luoda parempaa ymmärrystä maahanmuuton arjesta, potentiaalista ja haasteista.
Keskustelijoina oli kuusi erilaista kotoutujaa, joiden suoraa puhetta blogikirjoitus jäljentää. Paikoin keskustelijoiden ilmaisua on muokattu puheesta sujuvaksi tekstiksi ilman, että asiasisältö muuttuu. Keskusteluun osallistuneet olivat asuneet Suomessa yhdeksästä kolmeenkymmeneen vuoteen.
https://intermin.fi/maahanmuuttodialogit
Edustus, miksi emme näy?
“Olen ollut Suomessa kolmekymmentä vuotta, ja huomannut, että maahanmuuttajat eivät pääse näkyviin mediassa. Lapseni kysyy minulta: ”Kun katson teeveetä, siellä ei ole minun näköisiä lapsia, milloin niitä tulee?”
“Näkymättömyys vaikuttaa paljon lapsen minäkuvaan. Olemme laittaneet someen kuvia, jotta lapsi näkyisi. Nyt tulee kysymyksiä ihonväristä, kuinka vastata niihin?”
“Pääsimme mediaan teatteriryhmäni kanssa. Saimmeko olla mediassa näkyvillä ”säälistä”, koska olemme maahanmuuttajia? Vaikka haluamme näkyvyyttä siksi, että osaamme.”
Syrjäytyneenä omasta syystä vai toisten takia?
“Ovatko ihmiset itse aktiivisia syrjäyttämässä itseään? Miksi meikäläiset eivät tule esiin? Olemmeko aktiivisesti yhteiskunnassa? Miten voidaan rohkaista siihen, että kotoutujat ottaisivat aktiivisempaa roolia.”
“Itse itsensä syrjäyttäminen olisi voinut tapahtua minulle, jos olisin lähtenyt omankielisten vähemmistöön. Jos jää vain oman etniseen ryhmään, ei helposti lähde hakemaan toista. Omien kanssa on helppoa, vahvistamme toistemme ajatuksia. Toisin todistaminen on haasteellista.”
“Ensimmäisellä luokalla lapseni kaveri sanoi lapselleni: ”Minä en voi leikkiä sun kanssa kun isä sanoi, ettei saa leikkiä ruskean värisen kanssa.” Henkilökunta kyllä puuttui tilanteeseen, mutta vanhempi ei halunnut puhua kanssani.
“Eivät kaikki syrjäydy itse. Koen, että työvoimatoimistossa ohjattiin vaan siivoojan tehtäviin. Ei voi itse hakea ja sanoa, mitä haluaa. Näin syrjäytetään.”
”Maahanmuuttaja, turvapaikanhakija – eri tavalla muuttaneet: meidät on kaikki pantu yhteen. Kuitenkin eurooppalaiset valitaan töihin ennemmin kuin värilliset henkilöt. Työssäni koulussa minulta kysytään ”miksi olet täällä, onko esimies paikalla? Voivatko lapset olla kanssasi?” Erottelu on rakenteissa. Siksi maahanmuuttajien työllistymisen ja kotoutumisen edistymisen tulee nähdä myös poliittisena asiana. Pitää olla myös kaupungin kiinnostus maahanmuuttajista, tämä on siis poliittinen aihe, miten tehdä parempaa maahanmuuttajapolitiikka.”
Motivaatiosta
“Tietyt ryhmät ovat jääneet (unohdettu). Kaikille kieliryhmille ei ehdoteta valmiiksi jotain (työtä). Jos katsotaan, ettei hakijaa kiinnosta, ei ole tavoitetta, unelmaa, työnnetään väärään suuntaan. Hitsaajaksi, lähihoitajaksi ja niin edespäin. Esimerkiksi jos vaikka on ollut kauan Suomessa, ei pysty kirjoittamaan ja on huono kielitaito. Mitkä ovat silloin realiteetit, mihin pystyy? Tulee tehdä ehdotuksia, ettei jää kotiin. Systemaattisesti ei työnnetä siivoojaksi. Virkailijat yrittävät viedä ihmisiä jonnekin. Ajatukset ja todellisuudet eivät aina kohtaa.”
“Oli onnenpotku päästä Suomeen ensimmäisinä muuttajina, meidät pakotettiin nopeasti yhteiskuntaan. Meillä oli motivoituneet vanhemmat, jotka vahtivat läksyjen tekemisen vaikka eivät osanneet suomea. Vanhemmat edellyttivät kouluosallistumista ajatuksella, että olet samalla tasolla kuin muut. Sen takia menimme lukioon. Luulimme, että kaikki maahanmuuttajat menee noin. Myöhemmin selvisi, että olimme harvoja lukioon menneitä. Yhteiskunnan pitää puuttua siihen, mihin maahanmuuttajat asutetaan. Ne pitää hajottaa. Muuten he eivät tule yhteiskuntaan, se rajoittaa: kaksi yhteiskuntaa ja kaksi eri maailmaa, jossa paljon maahanmuuttajia.”
Erilainen mutta ei-ulkopuolinen
“Kirjotin tähän muistilappuun ”2048 minun suomi”. Kirjoitin Suomen pienellä s-kirjaimella. En koe Suomea kotimaaksi, on vielä paljon esteitä, asioita, joita pitää todistaa. Minä olen se, joka joudun todistamaan, hyppäämään joka päivä. Suomalaisten tulisi nyt tutustua minuun. Vuosi 2048 jään eläkkeelle, ja toivon että eläkkeelle jäädessäni ei käytetä enää sanaa maahanmuuttaja yleistämään kaikkia, vaan on ihmisiä omalla nimellä. En edusta kaikkia maahanmuuttajia, olen minä.”
“Työtä pitäisi tehdä myös kantasuomalaisten kanssa, jotta he eivät olisi vaan omissa ryhmissä. Lapsilla tämä tapahtuu luontevasti. Aikuisten aktivointi, yhteiskunnan yhteisöllisyys on matala. Ihmiset eivät ole keskenään tekemisissä, eivät moikkaa toisiaankaan. Maahanmuuttajia voidaan jopa tervehtiä. Entisessä asuinpaikassani kerrostalossa minä maahanmuuttaja olin ainoa, jota tervehdittiin. Kantasuomalaiset eivät tervehdi toisiaan, mutta minua tervehdittiin.”
“Minusta maahanmuuttajuus on vahvuus, mutta olen muutakin maahanmuuttaja, edustan myös itseäni.”
“Haluan olla mukana ihmisenä, en vaan maahanmuuttajana.”
“Olen kokenut, että olen erilainen. Mutta en ole kokenut olevani ulkopuolinen.”
Keskustelun vetivät ja kirjasivat
Pilvi Kallio-Meriläinen ja Arja Loima