Järvenpään viimeinen tiemestari
Keväällä 2024 eläkkeelle jäänyt Kauko Kallio ehti toimia Järvenpään katukunnossapidon tehtävissä yli neljän vuosikymmenen ajan. Pitkän uransa aikana hän näki alan muutokset ja oli keskeisessä roolissa kaupungin katukunnossapidon kehittämisessä.
Keväällä 2024 eläkkeelle jäänyt Kauko Kallio ehti palvella Järvenpään kaupungin kunnossapidon tehtävissä yli 43 vuoden ajan tehden hänestä pisimpään kaupungissa palvelleista virkamiehistä.
– Päädyin kaupungille oikeastaan sattumalta heti armeijan jälkeen vuonna 1977. Menin työpäällikkö Olavi Raatikaisen puheille, ja pian minut palkattiin kunnossapitoyksikköön tuntityöläiseksi, Kallio kertoo. Rakennusmestariksi hän opiskeli Vainion suosituksesta ennen vakituisen viran saamista.
– Valmistuttuani 1980 loppuvuodesta Hämeenlinnan teknillisestä oppilaitoksesta aloitin työt kaupungilla työsopimussuhteisena ja maaliskuussa 1981 minut valittiin toisen tiemestarin virkaan, Kallio muistelee seuraavia vaiheita.
Uran alkuvaiheessa Kallio opetteli töitä kokeneemman tiemestari Esko Vainion alaisuudessa ja pääsi valvomaan asfalttitöitä kaupungilla. Kallio myöntää, ettei tuolloin vielä arvannut jäävänsä alalle näin pitkäksi aikaa.
Kallio mainitsee myös kaupungininsinööri Kauko Asumalahden, joka tuki häntä uran alkumetreillä.
– Nuorena ja kokemattomana kannustus ja luottamus olivat todella tärkeitä, hän toteaa.
Kunnossapidon kehittäjä
Yksi Kallion ensimmäisistä projekteista oli kaupungin Hyötykujalla sijaitsevan kaatopaikan nykyaikaistaminen yhdessä tuolloisen esimiehensä katupäällikkö Juhani Koivusaaren kanssa. Kehittäminen kesti kaikkinensa parikymmentä vuotta. Tänä päivänä paikalla sijaitsee Puolmatkan jätteidenkäsittelyalue.
Kallio oli myös mukana laatimassa kaupungin ensimmäistä kunnossapitoluokitusta, joka määritteli katujen hoitotasot sekä sen, missä järjestyksessä ja kuinka nopeasti ne tulisi esimerkiksi aurata ja hiekoittaa.
– Sitä on päivitetty vuosien varrella kaupungin kasvun ja uusien asuinalueiden myötä, Kallio kertoo.
Kallio mainitsee urallaan tehneensä työtehtäviä, joita kaupunki ei enää tee. Työnsä alkuaikoina hän oli mukana toimittamassa siirtolavoja kaupungin asuinalueille keväisin ja syksyisin, jotta asukkaat pystyivät siivoamaan katujenvarsia ja puistoja roskista. Kunnossapitoyksikkö vastasi samalla ongelmajätteiden keräämisestä yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa. Lisäksi syksyisin asennettiin lumiaitoja peltojen reunoille estämään lumen kasaantumista ajoväylille.
– Talvella esimerkiksi Sipoontie saattoi olla täysin tukossa lumipyryjen takia. Nyt pellot on rakennettu täyteen taloja, eikä lumiaidoille ole enää tarvetta.
Tiemestarin töiden lisäksi Kallio toimi työurallaan kunnossapitopalveluiden yksikön päällikkönä vuosina 1990–2012.
– Johdin käytännössä kaupungin omaa kunnossapito-organisaatiota. Meillä oli 20 työkoneen kuljettajaa ja työmiestä kalustoineen. Kävimme itse oikomassa liikennemerkit, aurasimme, hiekotimme kadut, ja vastasimme kaupungin kaatopaikan sekä Järvenpään torin kunnossapidosta. Jos omat työntekijät eivät riittäneet, hankimme ulkopuolisia urakoitsijoita erilaisiin konetöihin, Kallio kertoo.
Työhistoriaan sisältyy myös vuoden mittainen sijaistus työmaapäällikön tehtävässä.
Yli 40 vuoden ajan Kallio lisäksi vastasi kaupungin alueella tapahtuneiden vahinkojen korvausvaatimusten laatimisesta vakuutusyhtiölle. Viimeisinä työvuosinaan hän valvoi katualueilla tehtäviä kaivutöitä ja niiden laskutusta sekä myönsi katualueiden työlupia, joita kertyy vuosittain noin 200–250. Tiemestarina Kallio pääsi toimimaan “romuautospesialistina”, siirtäen ja poistattaen hylättyjä ajoneuvoja kaupungin alueilta.
Kallio kertoo olevansa monipuolisten työtehtävien lisäksi kiitollinen kaupungin tarjoamasta lisäkoulutuksesta, jota hän sai työvuosiensa aikana erilaisten tehtävien hoitamiseen.
Muutoksia työympäristössä
Kun Kallio miettii vuosikymmenten uraansa kaupungilla, hän kokee työn ja sen määrän muuttuneen huomattavasti.
– Ennen tiet olivat hiekkateitä, ja työt tehtiin aivan eri tavalla. Urakoitsijoina toimivat pääasiassa paikalliset maanviljelijät, jotka auttoivat talvisin aurauksessa. Tunsin henkilökohtaisesti jokaisen työntekijän.
– Puhelimet tulivat taas käyttöön vasta 1990-luvun alussa, jolloin ihmisiä voitiin tavoittaa nopeammin. Alkuvaiheessa puhelimettomuus oli myös etu. Palautepuhelut tulivat keskuksen kautta toimistoon, ja toimistohenkilökunta listasi ne päällikön pöydälle, mistä niitä käytiin läpi. Puhelin ei soinut jatkuvasti taskussa, Kallio kertoo.
Kun päällystys-, ajoratamerkintä-, auraus- ja hiekotustöiden urakoita alettiin kilpailuttaa, Kallio kokee tietynlaisen yhteisöllisyyden kadonneen.
– Henki muuttui sellaiseksi, että työt oli saatava nopeasti tehdyksi. Tiemestarin tehtävänä oli sitten kiertää ja korjauttaa kiireen takia huonosti tehtyä työnjälkeä.
Vuonna 2019 kaupungilla toteutettiin liikkeenluovutus, jolloin kaupungin omasta kalustosta luovuttiin ja työntekijät siirtyivät alueurakoitsijan palvelukseen. Tämän jälkeen Kallio ei enää valvonut alueurakkaan sisältyneitä kunnossapitotöitä.
Kallio muistelee aikaa ensimmäisessä työkohteessaan Järvenpään Polvipolulla, jossa sijaitsivat kaupungin mittausosasto, Järvenpään vesilaitos, rakennusosasto ja katukunnossapito.
– Teimme tiivistä yhteistyötä. Eritoten Seutulantalolla vietetyt ajat olivat työvuosieni parhaita – se oli itselleni kuin toinen koti. Siellä tuli monesti laitettua saunakin lämpimäksi.
Eläkepäivät, vanhat työkaverit ja uudet seikkailut
Kallion jäätyä eläkkeelle vappuaattona 30.4.2024 eräs aikakausi kaupungin historiassa päättyi, sillä samalla tiemestarin virka poistui käytöstä. Kallion tehtäviä jäi hoitamaan viisi infran ylläpito- ja huoltopalveluiden työntekijää.
– Tiemestarin tehtävänimike on käytössä joissakin kaupungeissa ja kunnissa yhä edelleen, vaikka Järvenpäässä siitä nyt tällä erää luovuttiin, Kallio kertoo.
Kallio työskenteli niin pitkään kuin laki kaupungilla työskentelyn mahdollistaa, aina 68-vuotiaaksi asti.
– En olisi millään tahtonut jäädä vielä eläkkeelle. Olin täysin työkuntoinen ja intoa olisi riittänyt. Paljon jäi vielä tekemättä. Katsotaan, jos onnistuisin pääsemään jonnekin vielä kesätöihin. Olen alustavasti jo muutaman kanssa keskustellutkin.
Kaikkien korviin Kallion eläköitymisuutiset eivät ole vielä kiirineet. Tänäkin päivänä osa kaupunkilaisista kyselee häneltä kunnossapitoon liittyviä asioita.
– Iso muutos on kuitenkin se, ettei puhelin enää soi samaan tapaan. Kun asukkailta ei tule enää entiseen tapaan palautepuheluita, se tuntuu oudolta.
Kallio ei ole kuitenkaan täysin pystynyt pysymään erossa kaupungin kunnossapitoon liittyvistä asioista, vaan on lähettänyt palautetta sähköpostitse. Myös vanhat työkaverit ovat kysyneet häneltä neuvoja työhön liittyvissä asioissa. Kalliota se ei haittaa, vaikka hän lupasikin olla enää ottamatta kantaa työasioihin.
– Jos huomaan jotain, mistä voisi tulla sanomista, laitan viestiä. Autan myös aina entisiä työkavereitani, jos minulta apua pyydetään. Kyllä tässä edelleen ollaan tekemisissä joidenkin entisten kollegojen kanssa muutenkin. Muutaman kanssa on tullut reissattua yhdessä, ja heistä on näinä vuosina tullut jopa ihan perhetuttuja.
Kallio on samalla totutellut uuteen arkeensa eläkeläisenä, mutta vielä ei ole kiire uusiin töihin. Kotonakin riittää tekemistä.
Kallion pitävät virkeänä voimailuharrastus, jota hän on harrastanut jo 50 vuotta, sekä talonkorjauspuuhat. Lisäksi skottifanina hän matkustaa Skotlantiin ja Britanniaan vähintään kerran vuodessa. Ensi keväänä toteutuu Kallion suuri haave, matka sumoturnaukseen Japaniin.
– Päivät ovat varmasti täysiä jatkossakin, Kallio tuumaa.
Järvenpääduunissa-tarinoissa esitellään Järvenpään kaupunkin työntekijöitä ja heidän kaupunkilaisten eteen tekemää vaikuttavaa työtään.