Esitysvirittäjä Matti Kyllönen pitää huolta, että Sibelius Singing -duokilpailun flyygeli soi vireessä
KULTTUURINTEKIJÖIDEN JÄRVENPÄÄ, OSA 8: Matti Kyllönen on yksi Suomen arvostetuimmista esitysvirittäjistä, jonka kädenjälki kuuluu lukemattomissa konserteissa ja sadoilla levyillä. Neljä vuosikymmentä kestänyt ura on vienyt hänet myös kansainvälisille oppipoluille. Nyt hän siirtää osaamistaan eteenpäin ja virittää työnsä tahtia hiljalleen pienemmälle.
Matti Kyllöstä voi hyvällä syyllä kutsua järvenpääläiseksi virittäjälegendaksi. Neljä vuosikymmentä kestäneen uransa aikana hän on virittänyt kymmeniä tuhansia kielisoittimia. Jo pelkästään yhden kalenterivuoden aikana laskuriin saattaa kertyä tuhat flyygelin viritystä, valtaosa konsertteja varten.
Kyllönen on toiminut muun muassa Kuhmon Kamarimuusikin, Helsingin Musiikkitalon ja Järvenpää-talon luottovirittäjänä sekä vastaa myös Sibelius Singing -duokilpailun konserttiflyygelin virityksistä. Lisäksi hänellä on ollut kunniatehtävänä huolehtia Jean Sibeliuksen flyygelin virittämisestä Ainolassa jo noin 30 vuoden ajan.
Kyllönen muistaa mainita, että hänen virittämillänsä soittimilla on levytetty tähän päivään mennessä noin 500 CD:tä, joissa kuuluu hänen kädenjälkensä. Tosin näistä vain noin 20 levyllä hänen nimensä mainitaan erikseen.
– Ehkä se kertoo jotakin virittäjän työn arvostuksesta, Kyllönen pohtii.
Työ tekijäänsä opettaa
Kyllösen matka virittäjäyrittäjäksi on ollut pitkä ja monivaiheinen. Vuosien varrella työ on kuljettanut häntä soitinten parissa ympäri Suomea ja myöhemmin aina ulkomaille asti. Ammatillinen ura sai alkunsa soitintehtaalla aikana, jolloin virittäjän alalle ei vielä ollut tarjolla varsinaista koulutusta. Tehtaalta tie vei Musiikki-Fazerille virittäjäksi, ja maahantuojan kautta avautui mahdollisuus lähteä opiskelemaan ulkomaille. Opintoja tukivat apurahat, joita myönsivät muun muassa Scandinavia–Japan Sasakawa -säätiö sekä taidemusiikkia tukenut Pro Musica -säätiö.
– Opiskelin ensin Yamahan virittäjän luona Hampurissa, jossa opetti sattumalta japanilainen virittäjämestari Kazuto Osato. Hän toimi venäläisen Sviatoslav Richterin (1915–1997) luottovirittäjänä tämän viimeisinä vuosina.
Kyllösen opinnot jatkuivat Saksassa, Japanissa ja Italiassa niin Steinwayn, Yamahan ja Faziolin ohjauksessa. Berliinissä Steinwayn korjaamolla hän oli harjoittelijana mukana huolehtimassa Berliinin Filharmonian soittimista saksalaisen pianoteknikon ja virittäjän Thomas Hübschin kanssa. Kyllönen luettelee myös liudan muita uraansa vaikuttaneita opettajiaan – alansa suurnimiä kaikki.
– Minulla on käynyt aivan älytön tuuri, että nämä heput ovat sattuneet opettajikseni.
Vielä uransa myöhemmässäkin vaiheessa hän on syventänyt osaamistaan Bösendorferin pianotehtaalla Wienissä.
Kyllönen muistelee uransa ensimmäistä niin sanottua ”kuumaa viritystä”, joka tapahtui syyskuussa 1984.
– Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri esittivät samalla viikolla Rahmaninovin pianokonserttoja. Toisessa solistina oli islantilainen pianisti ja kapellimestari Vladimir Ashkenazy ja toisessa englantilainen pianisti ja kapellimestari Howard Shelley. Olin mukana hoitamassa molemmat konsertit, Kyllönen muistelee.
Jo ennen tätä hän oli ehtinyt kerryttää usean vuoden virittäjäkokemusta Finlandia-talolla.
– Nuorena tuntui kauhealta astua taiteilijoiden kanssa suuriin saleihin ja orkesterin eteen. Vuosien myötä siitä on kuitenkin tullut itselleni elämän suola ja polte.
Taide ja musiikki kulkevat suvussa
Taide ja käsityö ovat olleet vahvasti läsnä Kyllösen suvussa. Hänen isoisänsä Yrjö Kyllönen (1899–1967) oli tunnettu kuvanveistäjä ja koristerappari. Äidin isovanhemmat olivat pianisti-viulistipari.
– Isoisäni Yrjö on tehnyt Takojat-reliefin, joka on koristanut Järvenpään Invalidioppilaitoksen seinää.
Nykyisin rakennuksen tilalla toimii Ammattiopisto Spesian Järvenpään toimipiste.
Lapsuudessaan Kyllönen oli itse erityisen kiinnostunut äänestä ja soittimista.
– Jo pikkukundina rakensin omasta päästä keksittyjä soittimia. Kaikki oli 1970-luvulla rockbändeissä, kuten minäkin, hän naurahtaa.
Sibelius Singing soi tarkasti viritettynä
Järvenpää-talo on Kyllöselle erityisen rakas paikka. Hän kertoo tulleensa taloon sen ensimmäisen konserttiflyygelin mukana, kun rakennus valmistui vuonna 1987.
– Järvenpää-talossa on tehty urani kannalta merkittävimpiä levytyksiä 1980-luvulla. Olin mukana, kun oopperalaulaja Jorma Hynninen ja pianisti-säveltäjä Ralf Gothóni äänittivät Schubertin laulusarjat. Yhdessä vaiheessa monia levyjä äänitettiin Järvenpäässä, Kyllönen muistelee.
Parhaillaan Kyllönen valmistautuu jo neljättä kertaa pidettävään Sibelius Singing -duokilpailuun, joka järjestetään 24.–26.4.2025 Järvenpää-talolla. Kilpailu koostuu useista eri duoista ja etenee tiukalla aikataululla. Flyygeliä on viritettävä jatkuvasti, sillä sen 88 kosketinta ja 88 vasaraa muodostavat herkän kokonaisuuden. Jokaisella koskettimella on oma pieni koneistonsa, vipuvartensa ja vasaransa.
– Kilpailupäivinä teen virityksen aamulla, tarkistan flyygelin päivällä ja sen jälkeen olen saatavilla, jos vaikka kieli katkeaa tai tapahtuu jokin muu yllätys.
Kyllönen muistuttaa, että soittimen tulee olla vireessä, täysin toimintakunnossa ja koskettimien puhtaina jo harjoitteluvaiheessa – ei pelkästään esityksen h-hetkellä.
– Jotta sointi ja kosketus olisivat tasaisia, soittimen täytyy olla huolellisesti viritetty ja mekaanisesti kunnossa. Täydellisyyttä ei koskaan voi täysin saavuttaa, mutta siihen on pyrittävä. Kun käytössä on yksi ja sama soitin ja pianistit vaihtuvat, yksilöllisiä toiveita ei voida huomioida. Soittimen on toimittava kaikille.
– Viimeksi käydessäni tarkistin, miten flyygelin viritys oli talven jäljiltä muuttunut tai säilynyt. Kevään alku on virityksen kannalta hyvää ja vakaata aikaa. Viritys pysyy usein erittäin hyvin, eikä pakkanen enää vaikuta samalla tavalla.
Kyllönen kuvailee Järvenpää-talon nykyistä flyygeliä raikkaasti soivaksi ja suuriääniseksi soittimeksi. Se on vielä nuori, vajaat kymmenen vuotta vanha.
– Yli 30-vuotias soitin harvoin enää kantaa suuren orkesterin edessä, vaikka flyygeliä voidaankin peruskorjata ja sen tekniikkaa uusia. Kaikki riippuu soittimen yksilöllisyydestä.
Korva, käsi ja kokemus
Kyllösen viritysfilosofian ytimessä on ajatus siitä, että jokaisessa soittimessa on jotain hyvää ja virittäjän tehtävä on nostaa se esiin.
Hän kertoo ottavansa mielellään ohjausta viritykseen solisteilta, sillä nämä kuulevat soittimen omalla tavallaan.
– Parhaat viimeistelyt syntyvät usein taiteilijan selkeän ohjauksen ansiosta. Tänä päivänä soittajat esittävät välillä toiveita tai vaatimuksia hyvin pienistäkin yksityiskohdista. Yhdeltä soittajalta saan ihan video-ohjausta. Toiset taas toivovat, että virittäjä pysyy huomaamattomana taustalla.
Uran varrella virittämistyö on saanut tuekseen uutta teknologiaa. Ensin käyttöön tulivat perinteiset, myöhemmin ohjelmoitavat mittarit.
– Nykyään jopa kännykkäsovellukset näyttävät hyvää viritystä. Se ei silti tee kenestäkään virittäjää, vaan ääni täytyy saada pysymään paikallaan. Sen oppiminen vie vuosia, ennen kuin se todella alkaa onnistua. Samoin se, että viritystapin saa vireeseen ja tasapainoon. Käden pitää tuntea tarkkaan kielen jänne. Kun kaikki on kohdallaan, sävelen täytyy olla täsmälleen oikea.
Kyllönen kertoo tehneensä uransa varrella valtavia määriä harjoitustyötä sekä hyödyntäneensä mielikuvaharjoittelua. Työn vastapainona Kyllönen on harrastanut aikoinaan koskimelontaa ja jousiammuntaa, joissa korostuvat nopea päätöksenteko ja kyky hallita tilanne rauhallisesti. Hän kokee, että edellä mainitut harrastukset ovat tukeneet esitysvirittäjän työtä.
Työssä ollaan päivittäin tekemisissä omien virheiden kanssa. Kyllönen kertoo kuitenkin oppivansa työssään jatkuvasti.
– Näen nopeasti, jos jokin kohta flyygelissä kaipaa vielä säätöä. Vuosien mittaan viritystarkkuus on hioutunut. Pystyn virittämään useita flyygeleitä peräkkäin ilman mittaria, ja ne pysyvät täysin yhtenevinä. Toistettavuuden on oltava niin tarkkaa, että työn voi tehdä uudelleen vertaamatta edelliseen.
– Tässä työssä on pärjättävä flyygelin ja sen koneiston kanssa, hallittava säätösovellukset ja intonaatio, sekä toimittava paineen alla suuren orkesterin keskellä, Kyllönen kuvailee työn vaatimustasoja.
Perintö jatkaa seuraavissa käsissä
Kyllönen on jakanut aiemmin maailmalta saamansa tiedon eteenpäin.
– Olen saanut vuosien varrella oppiini ammattikoulusta todellisia huippuosaajia. He ottavat seuraavaksi haltuun alaa ja konserttisaleja.
Suomessa toimii tällä hetkellä Kyllösen mukaan noin 100–110 aktiivista virittäjää, joista konserttitason esitysvirittäjiä kymmenkunta. Heistä noin neljästä viiteen työskentelee pääkaupunkiseudulla, loput eri puolilla Suomea.
Kyllönen on jo siirtynyt yrittäjäeläkkeelle, mutta tekee edelleen virityksiä keikkaluonteisesti. Hän kertoo kuitenkin hiljentävänsä työtahtiaan pikkuhiljaa.
– Tässä on välillä tullut tehtyä puolen vuoden työpätkiä, joissa on ollut vain yksi vapaapäivä. Olen jättänyt pois muutaman salin, mutta niiden tilalle on tullut uusia. Sellainen sanonta on, että esitysvirittäjä tekee viimeisen virityksensä yksi tai kaksi päivää ennen kuolemaansa.
Kuka: Matti Kyllönen, 66
Työ: Esitysvirittäjä.
Perhe: Japanilainen puoliso ja viiden pojan isä.
Mistä: Syntynyt Espoossa, asuu Järvenpäässä. Kyllösen vanhemmat olivat Viipurin evakkoja.
Harrastukset: Perhokalastus, karate ja mustavalkokuvaus keskiformaatin digi- ja rullafilmikameroilla. Parhaillaan esillä on jo hänen neljästoista näyttelynsä Steinway Piano Gallery Helsingissä.
Kulttuurintekijöiden Järvenpää -sarjassa nostetaan esiin Järvenpään kulttuurikohteita, niiden merkitystä kaupungille, kaupungin kulttuurin taustalla olevia toimijoita ja tekijöitä sekä kulttuuritapahtumia.
Järvenpäähenkilö-tarinoissa esitellään kiinnostavia järvenpääläisiä.