Tornitalot ja asukkaiden tekemä kaupunkiympäristö keskusteluttivat syksyn toisessa Järvenpäästudiossa

Järvenpäästudiossa juteltiin tulevaisuuden järvenpääläisestä kaupunkikuvasta ja asukkaiden roolista luoda omannäköistä asuinympäristöään.

Tiistaina 23.11. päästiin nauttimaan syksyn toisesta Järvenpäästudiosta, jossa käsiteltiin kaupungin kasvua ja elinvoimaa. Studiossa teemoista olivat puhumassa Järvenpään kaupungin kaupunkikuva-arkkitehti Maria Suutari-Jääskö, osallistavaan kaupunkisuunnitteluun erikoistuneen toimiston Femma Planningin perustajajäsen Milla Kallio, kaupunki- ja aluesuunnittelukysymyksiin sekä kulttuuripolitiikkaan erikoistunut maantieteilijä ja kaupunkikehittäjä Timo Hämäläinen ja arkkitehti, kaupunkisuunnittelun professori Karin Krokfors. Järvenpääviisaat -raadissa istuivat Antti Martikainen, Elina Petäjäniemi ja Hannele Harinen.

Järvenpäästudio alkoi insertillä, jossa arkkitehti, kaupunkisuunnittelija, professori Trevor Harris kertoi näkemyksiään järvenpääläisestä kaupunkisuunnittelusta.

– Ensiksi on mahdollistettava, että elinkeinolla on mahdollisuuksia ja että kehitetään järkevällä tavalla. Järvenpään on myös itse luotava mielikuvaa kaupunkinsa nimen pohjalta eli järven ja kaupungin rakenteiden pitäisi olla hyvässä suhteessa toisiinsa.

Harrisin mielestä Järvenpäässä on edellytyksiä saada moderni, kompakti kaupunki aikaiseksi, jossa kaikki palvelut, tarjonta ja elämykset voidaan löytää noin 20 minuutin kävelymatkan päästä omasta kodistaan.

– Se on tänä päivänä oikeastaan välttämättömyys, sillä vanheneva väestö on kasvamassa kaiken aikaa. Ihmisten arkielämä on myös niin aikataulutettu, että ei ole aikaa vain istua autossa ajamassa kauppakeskuksesta toiseen. Ihmisten normaaliarjen on löydyttävä lähiseudulta.

– Järvenpäässä on muutenkin melko tiivis katuverkosto. Kompaktissa kaupungissa ei ole enää varaa erottaa eri liikennemuotoja toisistaan, vaan esimerkiksi auton käytön pitäisi olla sopusoinnussa jalankulkijoiden kanssa.

Palveluita ja houkuttimia

Uusia alueita perustettaessa esimerkiksi vanhojen alueiden läheisyyteen, tulee Harrisin mukaan ottaa huomioon uusien alueiden palveluntarjonta, jotta alueet toimisivat suhteellisen itsenäisesti. Asuinalueita ei voi ajatella tehtävän ilman omia palveluita.

– Sotessakaan ei ole kyse vain rahasta, vaan siitä, miten helposti ja laadukkaasti palveluita voidaan saada, ja miten lähellä ne ovat. Ajatus siitä, miten pidämme huolta toisistamme, on hyvin paljon kiinni siitä, miten suunnittelemme uusia alueita.

Järvenpään ja maanomistajien tulisi Harrisin mukaan myös pystyä houkuttelemaan uusia luovia sukupolvia asumaan ja asioimaan kaupunkiin. Houkuttimeksi Harris listasi asumis- tai työtilaedut.

Liian korkeita tornitaloja ei Harris Järvenpäähän tai Suomeen suosittele.

– Hyvin vähän on tutkittu sitä, miten korkea rakentaminen vaikuttaa maan tasalla. Tässä ilmastossa voi olla hieman kyseenalaista tehdä liian korkeita taloja, koska se aiheuttaa tuuliturbulensseja, joka voi olla talven aikaan aika vastenmielistä asukkaille.

Kasvua 15 000 asukkaan verran

Järvenpäästudiossa keskustelu studion teemojen osalta jatkui.

– Meillä Järvenpäässä Tuusulanjärvi on haluttu pitää kaikkien käytössä. Rantapuistoon on panostettu useamman vuoden ajan ja onkin haluttu, että se on kaikkien yhteinen paikka, jossa voi hengähtää. Järvenpäässä on myös yksi juna-asema ja kolme seisaketta, joihin kasvua myös luontaisesti pystytään viemään. Esimerkkinä Ainolan aluekeskus rakentuu hyvää vauhtia ja on tärkeää, että toiminnalle ja kulttuurille on löydetty alueelta tilaa, Järvenpään kaupungin kaupunkikuva-arkkitehti Maria Suutari-Jääskö sanoi.

–  Pidämme myös huolta siitä, että kulkuyhteydet sekä kävellen että pyörällä keskustaan ovat Ainolan aluekeskuksesta toimivat.

Järvenpään keskustaan on rakentumassa tulevaisuudessa myös tornitaloja.

– Keskustan osalta on tehty laskelmia, että korkeitakin rakennuksia voi tulla. Näköyhteys järvelle on kuitenkin tärkeä säilyttää, eli emme laittaisi korkeita rakennuksia ikään kuin jonoon.

Kesällä hyväksytyn yleiskaavan mukaan Järvenpäähän on tulossa kasvua 15 000 asukkaan verran vuoteen 2040 mennessä.

– Meillä on noin 20 vuotta aikaa suunnitella, miten se tehdään, ja se pitää toki tehdä hyvin, Suutari-Jääskö lisäsi.

– Yleensä rakentamisesta muodostuu hiilipiikki eli syntyy co2-päästöjä. Puu on yksi ratkaisu sen suhteen, että voidaan vähentää rakentamisesta syntyvää hiilijalanjälkeä. Lisäksi puusta saa myös hyvää arkkitehtuuria. Puurakentaminen on varmasti tulevaisuutta myös Järvenpäässä.

Eri ihmiset on otettava huomioon

Osallistavaan kaupunkisuunnitteluun erikoistuneen toimiston Femma Planningin perustajajäsen Milla Kallio nosti esiin kaupunkilaisen roolin kaupunkitilan kehittämisessä.

– Miten pystytään pitämään kaupunkitila mukavana ja vähemmän kiireettömänä ihmisille ja saada ihmiset myös osallistumaan ja tutustumaan kaupunkikulttuuriin sekä teillä tapahtuvaan vuorovaikutukseen?

– Osallistavassa kaupunkisuunnittelussa otetaan laajemmin huomioon se, millaisia asukkaita milläkin alueella asuu, ja millaisia tarpeita ja toiveita asukkailla on, jotta pystytään tarjoamaan toimivia palveluita ja ratkaisuja kaupunkirakenteessa. Tarkoitus on tehdä myös yhdessä ja löytää yhdessä kompromisseja mahdollisimman hyvän lopputuloksen suunnittelemiseksi.

Osallistavan kaupunkisuunnittelun yhteydessä puhutaan myös feministisestä kaupunkisuunnittelusta, jossa ammennetaan feminismin intersektionaalisesta nykyajatuksesta. Feministisessä kaupunkisuunnittelussa suunnitellaan kaupunkeja erilaiset ihmisryhmät huomioiden esteettömyydestä turvallisuuteen ja infrainvestoinneista kaupunkitilan käyttöön.

– Ihmisten kokemuksiin kaupunkitilassa vaikuttavat erilaiset tekijät, kuten ikä, sukupuoli tai identiteetti. Kaupunkisuunnittelussa on tutkittu vielä melko vähän sitä, miten erilaisille ihmisille voitaisiin mahdollistaa hyvä kaupunkiympäristö. Erilaisten ryhmien sisälläkin on paljon heterogeenisyyttä. Ketä tarkoitamme, kun puhumme järvenpääläisistä asukkaista? Kaikilla segmenteillä on erilaisia tarpeita.

Kallion mielestä on tärkeää se, miten pystytään vahvistamaan alueen identiteettiä ja ihmisten omaehtoista tekemistä.

– Kaikki eivät tule osallistumaan kaupungin virallisten osallistumiskanavien sisällä, eikä se ole tarkoituskaan, vaan olennaista on, miten voidaan tunnistaa se, mitä ihmiset ovat tekemässä tai haluavat tehdä itse ja auttaa mahdollistamaan se mahdollisimman helposti.

Tämän päivän ja tulevaisuuden kaupunkiympäristö

Kaupunki- ja aluesuunnittelukysymyksiin sekä kulttuuripolitiikkaan erikoistuneen maantieteilijän ja kaupunkikehittäjän Timo Hämäläisen mielestä on tärkeää ymmärtää, mistä kaupunkien kasvu johtuu.

– Asumisessa perherakenteet ovat olleet murroksessa jo pitkään. Yksinasuvalla on erilaiset asumistarpeet kuin useamman hengen perheellä. Meillä on myös paljon vieraskielisiä ihmisiä, joilla saattaa olla erilaiset ajatukset kaupunkiympäristöstä.

–  Myös etenkin työnteko on muuttunut paljon. Vapaa-aika ja työnteko voivat limittyä toisiinsa ja kaupat voivat olla auki vuorokauden ympäri. Tällä hetkellä nuoremman polven arvot vetävät elämyksellisyyteen ja kestävyyteen, joiden pohjalta tehdään valintoja, Hämäläinen pohti muutoksia kaupunkiympäristössä.

Arkkitehti, kaupunkisuunnittelun professori Karin Krokfors muistutti, että kun puhumme kahdenkymmenenneljän tunnin kaupungista, meidän tulisi puhua myös satojen vuosien kaupungista.

– Niiden haasteiden edessä, jossa olemme ekologisesti, sosiaalisesti, biodiversiteetin vähenemisen myötä tai ilmastokriisin suhteen, meidän on myös saatava pitkäikäistä rakennuskantaa.

Krokforsin mukaan yhteisön ja oman kaupunkikulttuurin luominen on myös tärkeää, jonka kaupunkisuunnittelu myös mahdollistaa.

Lisäksi keskustelussa nousi esiin rakennuskohtaiset joustavat ja muuntautumiskykyiset tilat.

– On myös hyvä, jos kortteli koostuu erilaisista palasista, jossa jokainen yksikkö voi elää kunkin aikakauden mukaan omaa elämäänsä, Hämäläinen sanoi.

Tornitaloja vai ei?

Keskustelun loppupuolella myös Järvenpääviisaat -raati pääsi kommentoimaan käytyä keskustelua.

– Jostain syystä asukkaat viihtyvät täällä ja täällä asuu paljon alkuperäistä väestöä vanhan kauppalan ajalta. Kasvun suhteen meidän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, minkälaista väestöä haluamme tänne muuttavan ja minkälaisia asuntoja tulee rakentaa, Elina Petäjäniemi kommentoi.

Antti Martikaisen mielestä ympäri kaupunkia rakennettavat tornitalot tekisivät kaupungista houkuttelevamman.

– Pitäisi olla erilaisia perheistä ja yksinasuvista muodostuvia asuinyhteisöjä, jotka synnyttävät yhteisöllisyyttä ja osallistuvuutta.

Krokfors vastasi, että tornitalot alkavat olemaan laskeva trendi jo muualla maailmassa.

– Kannattaa miettiä minne tehdään ja miten tehdään. Tornitalot ovat pitkälle näkyviä maamerkkejä, mutta silloin niiden tulee laadukkaita ja hyviä ja niiden täytyy sopia kaupunkitilaan.

Suutari-Jääskön mukaan tornitalot sopivat oikeisiin paikkoihin myös Järvenpään keskustan osalta.

Kallio nosti esiin huomion, että pilvenpiirtäjät ovat usein pistemäisiä taloja, joista syntyy vain vähän hyvää kaupunkitilaa.

– Jos sellaisen tekee laadukkaasti, hyvin ja oikealla paikalle, niin silloin se voisi olla vaihtoehto.

Hämäläisen mukaan korkea rakentaminen on eriytymistä muusta kaupunkielämästä. Suomessa olisi lisäksi vielä kehitettävää korkean rakentamisen arkkitehtuurin suhteen.

Hannele Harista huolestutti, onko Järvenpäässä huomioitu kaupungin ainutlaatuinen kulttuuriperintö. Harinen muistuttaa, että kaupungin kulttuuriperintö ei ole ainoastaan järvenpääläisten vaan koko Suomen yhteinen.

– Kuka löytää suurten taiteilijoiden kodit, jos rakennetaan liikaa eteen. Tuloväylä Helsingistä Järvenpäähän on järvelle vielä myös avoin. Olisi tärkeää pitää tila jatkossakin avoimena.

”Vahvistetaan sitä mitä on ja annetaan mahdollisuus myös uudelle”

Mistä Järvenpäässä voisi kaupunkisuunnittelun suhteen olla ylpeä?

– Järvenpää erottuu jatkossakin huikeilla musiikillisilla esityksillä erilaisissa tapahtumatiloissa- ja paikoissa. Pidetään yllä Sibeliuksen perinnettä, Suutari-Jääskö kommentoi.

– Jos Järvenpää on uusia ihmisiä tervetulleeksi toivottava kaupunki, tällainen kulma voisi vedota ihmisiin. Myös paikallistuntemuksen ja lämminhenkisyyden kasvattaminen olisi tärkeää, Kallio komppasi.

– Järvenpää voisi olla ensimmäinen vapaa kaupunki siinä mielessä, että asukkaat saisivat hyvin vapaasti edistää omia hankkeitaan, joihin kaupunki lähtisi mukaan, Hämäläinen sanoi.

Krokforsin mielestä on tärkeä osata tunnistaa ne hyvät asiat, joita jo on.  

– Vahvistetaan siis sitä mitä on ja annetaan mahdollisuus myös uudelle.