Lähiluonnon merkitys ja Tuusulanjärvi nousivat ykkösteemoiksi syksyn ensimmäisessä Järvenpäästudiossa

Järvenpäästudiossa kuultiin ajankohtaista asiaa Järvenpään luonnosta ja sen helmestä Tuusulanjärvestä. Keskustelussa nousi esille ajatuksia sen suhteen, miten järvenpääläistä luontoa tulisi voida hyödyntää myös tulevaisuudessa.

Tiistaina 12.10. lähetettiin syksyn ensimmäinen Järvenpäästudio, jossa keskusteltiin kaupungin luonnosta ja sen vaikutuksesta hyvinvointiin. Studiossa Tuusulanjärven kunnosta, nykyihmisen luontosuhteesta kaupunkiympäristössä ja luonnon vaikutuksesta hyvinvointiin olivat keskustelemassa Järvenpään kaupungin resurssiviisaustyön kehittämisestä ja koordinoinnista vastaava kaupunkikehityksen palvelualueen erikoissuunnittelija Eira Linko, luontotoimittaja Minna Pyykkö, Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristösuunnittelija Jaana Hietala ja paikallinen retkeilijäaktiivi, eräopas Olli Järvenkylä. Järvenpääviisaat -raadissa istuivat Outi Komi, Seppo Syrjänen ja Sanna-Kaisa Sihvola.

Järvenpäästudio alkoi insertillä, jossa paikalliselta Sportuna Oy:n paattiyrittäjältä Matti ”Masa” Karjalaiselta kysyttiin Tuusulanjärven luontoarvoista ja järven kunnosta.

– Järvi on mielestäni erittäin hyvässä kunnossa. Tätä ilmataan, ruopataan, roskakalastetaan, tähän ajetaan Päijännevettä, täällä on Suomen suurin koneellisesti tehty kosteikko. Hellekesinä olemme kuitenkin sinilevän takia pinteessä. Ennen viime kesää tässä oli viiden vuoden sinilevätön jakso, Karjalainen mainitsi.

Sitä vastoin Karjalaisen mukaan järveä tulisi osata hyödyntää vielä nykyistä paremmin.

– Tuusulanjärven rannoille voisi päästä vielä helpommin, ja järvi voisi näkyä pusikoitumisen tieltä paremmin. Myös reitittämistä kehittämällä saisimme vieläkin toimivamman paikan.

– Lisäksi täytyy mainita, että järvi on todella kalaisa. Kuhaa tulee erittäin hyvin. Sama 1800-luvulla tänne tynnyreillä tuotu kuhakanta on edelleen hyvissä voimissaan, Karjalainen lisäsi.

Mitä Tuusulanjärvellä tapahtuu?

Järvenpäästudiossa keskustelu Tuusulanjärvestä jatkui.

– Olisi tärkeää laskea kynnystä päästä järvelle varsinkin kesäaikaan. Rantapuiston vuokravalikoimaa voisi esimerkiksi kesäisin monipuolistaa ja kaupungin puolelta voitaisiin miettiä pop up -tyyppisiä palveluita, jotka olisivat rannalla viikonloppuisin tai tiettyinä viikkoina, retkeilijäaktiivi, eräopas Olli Järvenkylä oli mieltä.

Lisäksi Järvenkylä vinkkasi pääkaupunkiseudulta Järvenpäähän suuntaavia hyppäämään pois Ainolan asemalla, hyödyntämään paikallisen pyöräily- ja safariyrittäjä Fillarihemmon Jani Kääriäisen pyöränvuokrauspalvelua, pyöräilemään kohti järveä ja lähtemään sen jälkeen kulttuuriristeilylle.

Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristösuunnittelija Jaana Hietala nosti omassa puheenvuorossaan esiin muun muassa Tuusulanjärven pitkän rehevöitymishistorian.

– Rehevöityminen kiihtyi sotien jälkeen, kun Järvenpään kauppala kasvoi. Tuohon aikaan jätevesien puhdistustekniikka ei ollut yhtä hyvää kuin tänä päivänä.

Hietala kertoi myös talviaikaisen kasvipeitteisyyden ja maanparannusaineiden käytöstä, jotka vähentävät eroosiota ja ravinnekuormaa Tuusulanjärvessä.

– Tuusulanjärven valuma-alueella on myös ollut muutaman vuoden ajan rakennekalkki- ja ravintokuitukokeilu, joilla on pyritty parantamaan savimaan rakennetta niin, ettei se lähde huuhtoutumaan helposti järveen.

Järvenpään kaupungin erikoissuunnittelija Eira Lingon mukaan Tuusulanjärvi on kaupungin, kaupunkikulttuurin ja asukkaiden kannalta nostettu yhdeksi tärkeimmistä kärjistä kaupungin ympäristötavoitteissa.

– Myös viheralueiden määrä on rajallinen yhden kaupungin sisällä. Tällöin on huolehdittava järveä ympäröivistä virkistysalueista ja toisaalta lähimetsistä- ja puistikoista.

Luontoarvoja

Luontotoimittaja Minna Pyykkö mainitsi luontoyhteyden tärkeydestä kaupunkilaisille.

– Täällä Järvenpäässä on loistavia luontopaikkoja ja luonto on lähellä, mutta silti siitä tulee pitää tarkasti huolta kaupungin kasvaessa.

Järvenkylä nosti esiin myös luontoon pääsyn esteettömyyden.

– Miten ne kaupunkilaiset saadaan paremmin luontoon, jotka eivät sinne omin voimin pääse. Voimmeko tuoda luontoa heidän luokseen?

Lisäksi rakenteilla olevien asuinalueiden luontoarvojen huomioimista ja valumavesienhallinnan ratkaisuja pohdittiin uudisrakentamisen yhteydessä. Keskustelussa sivuttiin myös ilmastonmuutosteemaa.

– On kiinnostavaa, miten paljon kaupungissa on vihreitä puistikoita ja puita, jotka viilentävät sitä. Puille ja pienille puistikoille olisi hyvä antaa enemmän arvoa sen lisäksi, että ne ovat tärkeitä asuinalueilla asuville ihmisille, Pyykkö sanoi.

Pyykkö piti myös tärkeänä, että ihmiset näkisivät eläinten ja kasvien arvon itsessään. Tämä auttaisi meitä irrottautumaan ura- tai somekeskeisestä arjestamme.

Keskustelussa korostettiin etenkin yhteistyön merkitystä luonnon monimuotoisuuden ja luontosuhteen ylläpitämisessä.

– Täällä Järvenpäässä on herännyt vahvasti yhdessä tekemisen kulttuuri varsinkin nyt, kun kaupungissa on vietetty 70-vuotisjuhlavuotta. Kun tehdään yhdessä, niin kuntalaiset sitoutuvat ja paikat pysyvät kunnossa. Kaupunki mahdollistaa resurssit, mutta otetaan kuntalaiset jatkossakin toteutukseen, Järvenkylä totesi.

“Järvi ja kulttuuri luovat hyvinvointia”

Keskustelun lopuksi myös Järvenpääviisaat -raati pääsi kommentoimaan keskustelua.

– Järvi ja kulttuuri luovat hyvinvointia. Tuusulanjärven rannalla on asunut upeita kulttuuri-ihmisiä, ja se miten luontoa täällä koemme, on hyvin paljon kiinni kulttuurissa, menneessä ja myös tulevissa tapahtumissa, Outi Komi kommentoi.

Sanna-Kaisa Sihvola puolestaan nosti esiin tutkimuksen, jonka mukaan luontoa tulisi ajatella varallisuutena.

– Kun tehdään uudisalue, tie tai mitä tahansa, siinä väkisinkin tuhoutuu luontoa. Pystymmekö antamaan tälle euromääräisen arvon? Jos insinöörit tekisivät saman palvelun mitä luonto on tehnyt, niin pystyisimmekö oikeasti arvottamaan näitä asioita.

Seppo Syrjäsen mielestä kaupungissa pitäisi olla vieläkin enemmän vihreää, ja luontoa tulisi voida tuoda lähemmäs kaupunkilaista.

Järvenpäästudiossa käynnistynyt keskustelu jatkuu.